Tervetuloa Num torumin sivuille!
Viimeksi päivitetty 4.9.2010
Mossen, Elmon, Brunon, Merisan, Lunan, Älyn ja Soinnun, Hertan, Ritun, Jätkän, Kurkon omille sivuille.
Kennelimme ja kotimme sijaitsee Itä-Suomessa vaaramaisemissa ja järven rannalla. Lieksan keskustaan on n. 15 km. Ympäristö siis tarjoaa oivat mahdollisuudet koiraharrastukseen.
Perheeseemme kuuluu yhdeksän koiran lisäksi kolme tytärtä, joista jo kaksi ovat aikuisia. Perheessä on ollut lähes koko ajan koira isännän metsästysharrastuksen vuoksi. Ensimmäinen koiramme oli suomenpystykorva, jollainen oli aina myös omassa lapsuuden kodissani.
Kun muutimme Lieksan taajamasta maalle, halusimme pihaan kunnon vahtikoiran. Sellainen löytyi tiibetinmastiffista. Rodun valitseminen ei ollut helppoa, eikä mikään itsestään selvyys. Laumanvartijathan tarvitsevat koirakokenutta isäntää ja emäntää. Lukemalla ja kyselemällä olemme kuitenkin selvinneet. Myös hyvänä tukena ja esimerkkinä on ollut omien tiibetinmastiffien kasvattajat, meillä on ollut siinä asiassa onnea. Tuota perinnettä kannattanee viedä eteen päin.
Tätä nykyä myös kahdella tyttärellämme, jotka vielä asuvat kotona, on myös oma koira. Ja myös isännän metsästyskoiraharrastus on laajentunut jämtlanninpystykorviin ja venäjänajokoiraan.
Kun kaksi suomenpystykorvapentuetta oli syntynyt, alkoi olla luonnollista, että oma kennelnimikin haettaisiin.
Miksi kennel sai nimekseen Num torumin?
Kennelnimeksi yritettiin keksiä jotain sellaista, joka sopisi sekä metsästyskoirien että tiibetinmastiffien kennelnimeksi. Sehän ei tietysti ollut helppoa, eikä asiaa helpottanut sekään, että nimenkeksijiä oli kaksi. Jossain vaiheessa katseet (epätoivosta) nousi taivaalle ja siellä tähtiin. Onhan taivaalla koiriakin, mutta löysimme myös erään tarinan karhumytologiasta, suomalaisugrilaisten kansojen karhunsyntymyytti, jonka mukaan karhun alkukoti oli Otava Ison karhun tähdistössä. Siellä karhu eleli aikoinaan isänsä taivaanjumala Num Torumin kanssa.
Maisa Kinnunen
